torstai 5. maaliskuuta 2015

Välipalasia

Muksujen kanssa tuntuu väliin että aina pupelletaan leipää, vallankin kun sitä tulee paljon itse tehtyä. Vaihteluksi teen joskus myslipatukoita, jotka uppoavat mainiosti. Tähänastisista paras ohje Löytyi Myllyn parhaan sivuilta muokaten:
5dl kaurahiutaleita
1dl kauraleseitä
1dl cashewpähkinäpaloja
1dl taatelinpalasia
1dl kuivattuja karpaloita
vajaa 0,5dl intiaanisokeria
Sekoitellaan kulhossa. Sekaan liemeksi
reilu desi appelsiinimehua
1dl hunajaa
1-2tl vaniljasokeria
0,5tl suolaa
Sekoitellaan ja taputellaan pellille, paistetaan 200 asteessa n. 7-8 minuuttia paksuudesta riippuen. Paloitellaan lämpimänä annospaloiksi. Tein annoksen tuplana jolloin satsista tuli pellillinen ja evästä reissuun ja kotiin riittää tovioksi. Näiden pitäisi säilyä parisen viikkoa jos eivät tule syödyiksi ennen sitä.

maanantai 9. helmikuuta 2015

Maitorallia

Elämä on jatkunut hiirenkorvalla bloggausinnon hiipumisesta huolimatta. Vähitellen on kuitenkin alkanut kertyä juttuja joita haluaisin tallettaa joten koitetaanpa taas!

Kaikenmoista on tullut jälleen harrasteltua. Mielenkiinnosta vanhanajan juttuihin ja kannanottona kauppojen välistä vetämiseen ollaan haettu viime aikoina aiempaa enemmän tinkimaitoa suoraan tilalta. Aikaisemmin määrä oli viitisen litraa viikossa, mikä kului leipomiseen ja ruuanlaittoon juomisen lisäksi. Rasvan määrän vuoksi enempää ei viitsitty sitä ottaa. Tuli sitten joskus puhe asiasta isäni kanssa, ja eikö hän onnistunut jostain hankkimaan minulle toimivan separaattorin! Alun harjoittelun jälkeen puuha on alkanut sujua, ja nykyään haemme 20 litraa maitoa viikossa viisihenkiselle perheellemme. Pari litraa tästä saadaan kermaa, josta useimmiten teen voita. Kaupan maitoa kuluu lähinnä lainalapsille, joille listeriariskin vuoksi emme tinkimaitoa tarjoile.

Maidon separoiminen alkoi sujua kun löysin digitoituna pykälän verran omaani uudemman separaattorin käyttöohjeet. Ensimmäinen virhe, jonka purkkimaidolla kasvanut teki, oli yrittää separoida kylmää maitoa -tilamaitokin kun jäähdytetään ennen kuin sitä tankista voi ostaa. Maitoa oli joka tuutissa... No kaivelin aiheesta lisää tietoa ja kädenlämpöisellä maidolla homma alkoi toimia. Vielä kun sain säädettyä kerman rasvaprosenttia sopivaksi niin avot. Separoidusta maidosta puolet kaadan ämpäristä suuriin lasipurkkeihin, jossa se säilyy raikkaana yli viikonkin. Toinen vajaa 10 litraa säilyy ämpärissä sen aikaa minkä tarvitsee ennenkuin juodaan jo pois. Näin talvella olen kantanut maidot sitten jäähtymään ulkoportaille. Viime viikkoina säät ovat suosineet harrastettani ja maidot on voinut myös säilyttää ulkona, pienellä pakkasella ollaan heitetty lampaantalja astioiden päälle yöksi jäätymiseltä suojaamaan.

Aikaa puuha ottaa viikosta ehkä puolisen tuntia, lisäksi tovi lisää voin tekemiseen: jäähdytetty kerma vatkautumaan yleiskoneeseen kunnes voi alkaa erottua rakeina herasta (kerään kerman jo separoidessa yleiskoneen teräskulhoon). Kaadan irtoavat herat mittakannuun tarvittaessa pariinkin otteeseen. Sitten irrotan kulhon ja lasken sinne kylmää vettä, puristelen voita möykyksi ja siten pesen siitä loputkin herat pois. Kaadan vedet pois ja laitan voin takaisin kulhoon, sitten takaisin vatkautumaan. Lisään voin sekaan noin viidenneksen rypsiöljyä sekä suolaa. Lopuksi valmis rasva vaan rasiaan ja jääkaappiin. Valmista rasvaa on tullut 700-800g parhaimmillaan. Oivariinia/Ingmariinia kun kaupan rasvoista käytetaan niin oma vastaa aikalailla niitä, paitsi että maku on raikkaampi. Pannulla paistaessa tästä tulee vähän mustaa karstaa, olisiko vielä tarkemmin herat pestävä? Mutta levitteenä ja leivonnassa ainakin sulatettuna toimii ihan täysin.

Tiskiä separointi kyllä teettää, käsin pestävää vielä ihmiselle jonka lempipuuhiin se ei kuulu. Mieheni kyllä aikanaan lupasi tiskata niin kauan kuin ruokaa tulee pöytään, muttei ressu tiennyt mihin lupautui... Ehkä olisi kohtuutonta vaatia häntä separaattorin osia tiskaamaan joten kerran viikossa omatkin käteni saippuavedessä likoavat. Karjakeittiöstä haaveilen, jossa pesut voisi hoitaa letkuttamalla.

Keväisen aurinkoisia päiviä!

tiistai 1. lokakuuta 2013

Jäähyväisten myötä uuteen nousuun

Vanha hiirenkorvan blogi vuodatuksessa on nyt tyhjennetty ja kuopattu. Ehkä tämän tyhjennyksen myötä saan taas bloggaamisesta uudestaan kiinni.

Elämä jatkuu, se on selvä. Ja siinä elämässä on paljon kivoja juttuja joita haluaisi tehdä, vaan aika on tylsän rajallinen. Kuka sen määrää että vuorokaudessa pitää olla vain 24 tuntia?

No jostain on alkuun päästävä, olkoon se aihe kurpitsa. Kotiovelleni kannettiin kaksi suurta talvikurpitsaa ja kysyttiin jotta huolitko? Kauaa ei tarvinnut miettiä, vaikka talvikurpitsasta en ollut mitään tehnyt. Ei kun kuukkeli laulamaan ja uuteen raaka-aineeseen tutustumaan!

Pidimme lasten kanssa kotikutoiset Kurpitsajuhlat, jossa syysaskartelujen ja leikkien lomassa maisteltiin kurpitsasoppaa kurpitsasämpylöiden kera sekä kurpitsapiirakkaa. Isommasta kurpitsasta tehtiin lyhty joka sai edustaa vuorokauden ajan ulkoportailla ennen kuin päätyi kurpitsasoseeksi jatkoa odottamaan.



Keiton ohjeen bongasin täältä. Perussosekeitot alkoivatkin jo tympiä joten tästä löytyi hyvä vaihtoehto niille! Sakea ja kermaisen oloinen keitto tuli vaikka ohjetta lukiessa kieltämättä tovin epäilytti.
Kurpitsapiirakan ohje oli tämä. Ei ollut aivan ykkössuosikkileivonnainen, mutta ihan jees poks. Maistuu vähän piparitaikinalle. Kurpitsasämpylöihin mulla ei ohjetta ollutkaan, heitin sosetta vaan normaalin sämpylätaikinan sekaan. Mukavan meheviä olivat sämpylät sisuksistaan joten tässä yksi varteenotettava vaihtoehto hukata sosetta jota sain pakkaseen oikein mukavasti. Putsasin siemenmössön kurpitsojen sisuksista ja lohkoin kurpitsat reiluiksi lohkoiksi. Paahdoin kurpitsoita 170 asteessa noin tunnin, kunnes olivat pehmenneet. Kaavin sisukset kulhoon ja surauttelin sauvasekoittimella tasaiseksi, sitten muovipusseihin ja pakastimeen jatkokäyttöä odottamaan. Kurpitsansiemenistä osan kuivailin suolan kanssa uunissa (ne naposteltiin jo!) ja osan keräilin talteen ensi kevään puutarhajuttuja varten -jos vaikka kokeilisi itsekin kasvattaa!


Tänään kokeilin vielä kurpitsa-jauhelihavuokaa vähän tämän ohjeen mukaisesti: viipaloin kurpitsaa ohuiksi siivuiksi, paistoin pannulla puolisen kiloa jauhelihaa ja ison sipulin, maustoin suolalla ja Pirkan grillaus- ja yleismaustesuolalla. Kulhossa vispailin 4 munaa ja niiden sekaan pari purkkia ranskankermaa. Kurpitsaa uunivuuan pohjalle, sitten jauhelihaa, munaseosta ja rennolla ranteella juustoraastetta. Samaan tapaan jatkoin niin kauan kuin vuuan reunat riittivät ja päällimmäiseksi juustoraastetta ja viimeiset tilkat munaseosta. Sitten uuniin 200 asteeseen reiluksi puoleksi tunniksi, kunnes kurpitsat pehmenivät. Tykkäsin kovasti! Muu perhe ei ihan vielä lämmennyt, mutta mun mielestä tosi hyvä perusarkiruoka.

perjantai 10. toukokuuta 2013

Hiirenkorvia ja kevätpuuhia

Taas on SE aika vuodesta. Äsken vielä kilkuteltiin jäitä ja nyt viime päivien sateiden myötä puut puskevat hiirenkorvaa kuin viimeistä päivää. Takametsä vihertyy silmissä, tulppaanin varret venyvät, sinivuokot ovat kukkineet jo kauan. Leskenlehdetkin alkavat jo antaa tietä ruoholle,nokkosille, vuohenputkelle ja voikukille; olisi aika keräillä villivihanneksia! Kasvimaa huutelee jo kovasti kääntäjää kun raparperinlehdet puskevat myttyinä mullan seasta, kasvihuone huokailee tyhjyyttään ja kevätsiivousta. Raaputan ja ruoputan sieltä täältä, haeskelen uusia korjaamis- ja muutoskohtia. Auringonkukat saivat jo kapean penkkinsä aidan vierestä, vuorenkilvet jakautuivat pensasaidan karua juurta peittämään. Ruusupensaat leikkasin, tällä kertaa muistin leikata juhannusruusua huomattavasti neilikkaruusua armollisemmin. Nypin ruusupuskan juurelta raivostuttavan tehokkaasti leviävät akileijat pistolapion kera. Nakkelin autotallista löytyneen pussinlopun kanankakkaa kevätlannoksen puutteessa pitkin puskanjuuria, komposteja on pitänyt täyttää siihen tahtiin talven mittaan että vähän kaikki kolmesta ovat keskentekoisia. 5-henkisen, arkisin hoitolapsella vahvistetun perheen biojäte koostuu valtaosin perunan, porkkanan ja lantun kuorista. Vadelmapensaat matavat maata pitkin, jos vain reilu vuosikkaalta kiipeilijältä joskus tovin saisi varastettua tukien rakentelun ajaksi. Erään syreenipensaan kohtalo on sinetöity, tilalleen tulee syksyllä uusi omenapuu. Herkku- vai talviomenaa, siinä pulma kesän aikana pureksittavaksi. Sitä ennen voin vielä valikoida uuden kärhön ja alppiruusun, sellaisille onnistuin paikat löytämään. Kesärouvat muuttivat taas kartanolle, tänä vuonna 6 hy-line brown-rouvaa. Nämä ovat ihan mielettömän kesyjä ja uteliaita, jalalla saa varovasti tehdä tilaa että mahtuu tarhaansa menemään. Sitten potpotetaan ja keekoillaan jotta mitäs, mitäs? Maistellaan vähän kengännauhoja ja kipitetään joka askeleella perässä. Silitellessä levittelevät vaan siipiään, että tosta kans. Ensimmäisen päivän aikana oppivat että pienet ihmiset=ruokaa, matoja ja etanoita on taas urakalla kaiveltu ja kannettu kartanolta rouvain ravinnoksi. Voikukanlehdet ovat vasta nousemassa mutta niiden puutteessa on kannettu vuohenputkia ja ruohoa, hyvin on nekin tehneet kauppansa. Rouvat ovat niin samannäköisiä, ettei heistä tiedä kuka on kuka. Ehkä hyvä, sillä tänä vuonna rouvat ovat omiamme ja niiden olisi tarkoitus päätyä syksyllä pataan. Katsotaan kuinka käy, vai selvittelenkö hädässä syyskuulla rouville talvikotia. Pihapiiriin tulee tuomaan sutinaa kesäksi myös 12 tipusen viiriäisparvi. Nämä ovat uusi tuttavuus, viime kesästä ajatusta kypsyttelin ja kun tilaisuus tarjoutui, meille muutti parvi 2-viikkoisia tipusia. Karua kyllä, nämä söpöläiset kasvavattelevat vielä höyhenpeitteitään kaninhäkissä ruokahuoneemme pöydällä -näiden kohtalona on jo varmasti pata syksyllä. Vielä sinne asti ei viitsi ajatella, kun toisilla on vielä päät untuvaa vaikka pieni höyhenpeite niitä muuten jo peittääkin. Pitävät pientä piipitystä, ihan kuin pääsiäistipuja Tiimarin hyllyllä. Tyhjentävät rehuannoksensa pikavauhdilla, samoin hiekka-astiansa, ja hörppivät vettä pienestä lasipurkista päälle. Paistattelevat yötäpäivää palavan halogeenilapun alla koivet suorina, silmät ummessa ja pää purupatjalla. Harjoittelevat lentämistä pyrähdellen, välillä kopahtaa häkin matalaan kattoon. Nyt illalla nukutaan jo yöunia taas ylisuuretkoivet suorina, paitsi kun kohta vien vielä yöpalaa. Sitten sirkutetaan ja kuhistaan vähän aikaa jotta jaksaa taas yön nukkua. Lapset toivottavat pienille hyvää yötä ja aamulla hiipivät ensimmäisenä tervehtimään heränneitä. Surffailen kokemuksia hautomakoneista ja ohjeita niillä haudontaan, katselen sitä parven ainoaa valkoista ja muita että häkissä mahtuisi muutama talven yli olemaan jos keväällä omista hautoisi...no, nälkä kasvaa syödessä. Ehkä pitää ensin katsoa kuinka syksystä selvitään. Karua ajatella että tämä väki syödään, mutta toisaalta, ovat eläneet onnellisen elämän. Eivät ne marketinkaan lihat vakuumissa ole kasvaneet. Tämä on lähiruokaa parhaimmillaan. Nyt en vielä syksyä murehdi, vaan ahmin silmissä kasvavaa vihreyttä. Seikkaillaan lasten kanssa lähiympäristössä ja etsitään kilpaa kevään merkkejä, yhtäkään kiveä ei jätetä kääntämättä. Hiirenkorvien ja sinivuokkojen lisäksi on bongattu pääskyjä, västäräkkejä, kuovi; sammakonkutua, vesimittareita ja perhosia; nokkosia, ketunleipiä ja valkovuokon lehtiä. Voisipa tallentaa tämän vuodenajan, koivun silmuista hiirenkorviin ja vaaleanvihreisiin lehtiin, ja kaiken muun mitä samana aikana tapahtuu. Tämän voimin jaksaa taas kaikki pimeät aamut ennen seuraavaa kevättä.

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Keväänkilkuttelua

On taas se aika vuodesta, kun voi alkaa tekemään kevättä. Levittää tuhkaa hangelle, tehdä ensimmäiset puronuomat ja kilkutella petkeleellä jäätä sieltä täältä jotta saisi pienen pläntin sulaa maata esiin. Tiedän että kevät tulee kyllä ja lumet sulavat ilman apuanikin vallan hyvin, mutta on vaan niin riemastuttavaa edes neljännesneliömetrin kokoisella alalla edistää sitä. Puuha on jollain tapaa hyvin rentouttavaa kaikessa turhuudessaan. Ystäväni kerran totesi hämmästelevänsä näitä kilkuttelijoita -ja perhevapailta hiljattain töihin palattuaan tunnusti että ehkä kyse on vain kateudesta niitä kohtaan, joilla on aikaa kilkutella.

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Teatteria

Isäntä sai uuden telkkarin, minä ja lapset suuren pahvilaatikon. Pahvilaatikosta tehtiin yhdessä teatteri lasten esityksiä varten; akryylimaalia, retroverho ja pakka keinokuituveluuria löytyi jemmoista. Pientä fiksaamista teatteri on vielä vailla, mutta ensiesitykset on jo saatu nähdä. Taakse ripustetun triangelin kilaus kertoo koska näytännöt alkavat. Tenavat ristivät rakennelman Päärynäteatteriksi. Päärynäteatterin ohjelmistossa on jo nähty mm. improvisaatioesityksiä sekä uusi versio saduista Kolme pukkia ja Punahilkka.

Kakkuprojekteja

Jos on käsillä tekeminen muuten jäänyt melko vähiin niin edelleen kakkuja on tullut tehtyä. Tässä parit projektit kuukauden-parin ajalta.