Loputtoman sateinen syksy on saanut meidän väen kehittelemään ihan uusia juttuja ajankuluksi. Jotenkin luovuus pääsee kukkimaan kun päivät toistuvat samankaltaisina ja kerho- ja harrastereissuja lukuunottamatta elämä keskittyy pääasiassa olohuoneen ja keittiön välille.
Kuopuksen maissinaksut taipuivat ohimennen taiteeksi hetken kuningasideasta. Annoin lapsille pussin naksuja ja vesikupin, ja keskittynyt tohina kesti hyvän aikaa. Sitä seuraillessani hämärästi muistin, että olikohan jotain vastaavia värjättynä myytävänä ihan askartelukäyttöönkin?
Kaikkien lasten jalanjäljet olen painanut puolivuotisena kipsiin tai taikataikinaan. Kuopuksen jälki tallennettiin taikataikinaan, ja toisen puolikkaan saivat siskot käyttöönsä. Taas hujahti yksi pitkä tovi, tässä vaiheessa kiitän onneani lapsistani jotka jaksavat keskittyä pitkäänkin samaan puuhaan.
Pasta ei ole suuremmin muksuillemme maistunut. No leikiksihän sekin pistettiin, kun kerran pastataikinaa veivatessani tuli mieleen kokeilla piparimuotteja taikinalevyihin. Jostain kumman syystä parin vastaavan tuokion jälkeen tenavat ovat syöneet sujuvasti myös nauhapastaa.
Äidin jämäpala-annos ei ollut ihan yhtä esteettinen nautinto :D
Ensi kertaa 3- ja 5-vuotiaat pääsivät myös marsipaani- ja sokerimassavarastoilleni. Tein omia kakkupuuhiani ja samalla tytöt tekivät viikonlopuksi muffineja tuorejuustokuorrutuksella. Sitten näperrettiin koristeita, tytöt muffinien päälle ja minä kakkua varten. Yllättävästi taas malttoivat keskittyä eivätkä pienet sormet eksyneet suuhun kesken puuhien vaikka sitä odotin.
Kaikella tällä kivalla pikkupuuhalla on ollut myös hintansa. Koti on kuin pommin jäljiltä, kun joutoajat on niin paljon kivempaa käyttää kaikkeen tällaiseen siivoamisen ja pyykkäämisen sijaan. No, sadepäiviä tuntuu riittävän joten josko sitä joku päivistä tulisi käytettyä huushollaamiseenkin. Ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti