Hiirenkorvan mustikat käytiin taas poimimassa Keski-Suomalaisissa maisemissa. Lapset ovat viimevuotista isompia, ja metsäreissusta saatiin taas aikaan seikkailu. Valloitettiin kiviä, kokeiltiin kuinka kauas äidistä uskalletaan mennä (ei kovin kauaksi =D), ihmeteltiin ja tutkiskeltiin. Popsittiin suut sinisiksi mättäistä, maisteltiin ja irvisteltiin kaarnikoille. Tehtiin makuvertailuja sinisempien ja mustempien mustikoiden välillä. Tömisteltiin käärmeet pakoon ja mietittiin kuinka käärmeet kuulevat. Juteltiin Herra Kiven ja Rouva Kivisen kanssa, ne kertoivat tytöille ettei hitaasti kasvavaa lämmintä sammalpeittoa saa repiä niiden yltä. Ahdistuttiin hyttysten määrästä toisena päivänä, ensimmäinen saatiin olla niiltä rauhassa. Perattiin mustikat vielä kotona ja tehtiin piirakkaa, pullapohjalla tietysti. Kaiken palkaksi saatiin sunnuntaihymyt (=suut ja naamat mustikkaisiksi).
