Jäähyväisten myötä uuteen nousuun

Vanha hiirenkorvan blogi vuodatuksessa on nyt tyhjennetty ja kuopattu. Ehkä tämän tyhjennyksen myötä saan taas bloggaamisesta uudestaan kiinni.

Elämä jatkuu, se on selvä. Ja siinä elämässä on paljon kivoja juttuja joita haluaisi tehdä, vaan aika on tylsän rajallinen. Kuka sen määrää että vuorokaudessa pitää olla vain 24 tuntia?

No jostain on alkuun päästävä, olkoon se aihe kurpitsa. Kotiovelleni kannettiin kaksi suurta talvikurpitsaa ja kysyttiin jotta huolitko? Kauaa ei tarvinnut miettiä, vaikka talvikurpitsasta en ollut mitään tehnyt. Ei kun kuukkeli laulamaan ja uuteen raaka-aineeseen tutustumaan!

Pidimme lasten kanssa kotikutoiset Kurpitsajuhlat, jossa syysaskartelujen ja leikkien lomassa maisteltiin kurpitsasoppaa kurpitsasämpylöiden kera sekä kurpitsapiirakkaa. Isommasta kurpitsasta tehtiin lyhty joka sai edustaa vuorokauden ajan ulkoportailla ennen kuin päätyi kurpitsasoseeksi jatkoa odottamaan.



Keiton ohjeen bongasin täältä. Perussosekeitot alkoivatkin jo tympiä joten tästä löytyi hyvä vaihtoehto niille! Sakea ja kermaisen oloinen keitto tuli vaikka ohjetta lukiessa kieltämättä tovin epäilytti.
Kurpitsapiirakan ohje oli tämä. Ei ollut aivan ykkössuosikkileivonnainen, mutta ihan jees poks. Maistuu vähän piparitaikinalle. Kurpitsasämpylöihin mulla ei ohjetta ollutkaan, heitin sosetta vaan normaalin sämpylätaikinan sekaan. Mukavan meheviä olivat sämpylät sisuksistaan joten tässä yksi varteenotettava vaihtoehto hukata sosetta jota sain pakkaseen oikein mukavasti. Putsasin siemenmössön kurpitsojen sisuksista ja lohkoin kurpitsat reiluiksi lohkoiksi. Paahdoin kurpitsoita 170 asteessa noin tunnin, kunnes olivat pehmenneet. Kaavin sisukset kulhoon ja surauttelin sauvasekoittimella tasaiseksi, sitten muovipusseihin ja pakastimeen jatkokäyttöä odottamaan. Kurpitsansiemenistä osan kuivailin suolan kanssa uunissa (ne naposteltiin jo!) ja osan keräilin talteen ensi kevään puutarhajuttuja varten -jos vaikka kokeilisi itsekin kasvattaa!


Tänään kokeilin vielä kurpitsa-jauhelihavuokaa vähän tämän ohjeen mukaisesti: viipaloin kurpitsaa ohuiksi siivuiksi, paistoin pannulla puolisen kiloa jauhelihaa ja ison sipulin, maustoin suolalla ja Pirkan grillaus- ja yleismaustesuolalla. Kulhossa vispailin 4 munaa ja niiden sekaan pari purkkia ranskankermaa. Kurpitsaa uunivuuan pohjalle, sitten jauhelihaa, munaseosta ja rennolla ranteella juustoraastetta. Samaan tapaan jatkoin niin kauan kuin vuuan reunat riittivät ja päällimmäiseksi juustoraastetta ja viimeiset tilkat munaseosta. Sitten uuniin 200 asteeseen reiluksi puoleksi tunniksi, kunnes kurpitsat pehmenivät. Tykkäsin kovasti! Muu perhe ei ihan vielä lämmennyt, mutta mun mielestä tosi hyvä perusarkiruoka.

Hiirenkorvia ja kevätpuuhia

Taas on SE aika vuodesta. Äsken vielä kilkuteltiin jäitä ja nyt viime päivien sateiden myötä puut puskevat hiirenkorvaa kuin viimeistä päivää. Takametsä vihertyy silmissä, tulppaanin varret venyvät, sinivuokot ovat kukkineet jo kauan. Leskenlehdetkin alkavat jo antaa tietä ruoholle,nokkosille, vuohenputkelle ja voikukille; olisi aika keräillä villivihanneksia! Kasvimaa huutelee jo kovasti kääntäjää kun raparperinlehdet puskevat myttyinä mullan seasta, kasvihuone huokailee tyhjyyttään ja kevätsiivousta. Raaputan ja ruoputan sieltä täältä, haeskelen uusia korjaamis- ja muutoskohtia. Auringonkukat saivat jo kapean penkkinsä aidan vierestä, vuorenkilvet jakautuivat pensasaidan karua juurta peittämään. Ruusupensaat leikkasin, tällä kertaa muistin leikata juhannusruusua huomattavasti neilikkaruusua armollisemmin. Nypin ruusupuskan juurelta raivostuttavan tehokkaasti leviävät akileijat pistolapion kera. Nakkelin autotallista löytyneen pussinlopun kanankakkaa kevätlannoksen puutteessa pitkin puskanjuuria, komposteja on pitänyt täyttää siihen tahtiin talven mittaan että vähän kaikki kolmesta ovat keskentekoisia. 5-henkisen, arkisin hoitolapsella vahvistetun perheen biojäte koostuu valtaosin perunan, porkkanan ja lantun kuorista. Vadelmapensaat matavat maata pitkin, jos vain reilu vuosikkaalta kiipeilijältä joskus tovin saisi varastettua tukien rakentelun ajaksi. Erään syreenipensaan kohtalo on sinetöity, tilalleen tulee syksyllä uusi omenapuu. Herkku- vai talviomenaa, siinä pulma kesän aikana pureksittavaksi. Sitä ennen voin vielä valikoida uuden kärhön ja alppiruusun, sellaisille onnistuin paikat löytämään. Kesärouvat muuttivat taas kartanolle, tänä vuonna 6 hy-line brown-rouvaa. Nämä ovat ihan mielettömän kesyjä ja uteliaita, jalalla saa varovasti tehdä tilaa että mahtuu tarhaansa menemään. Sitten potpotetaan ja keekoillaan jotta mitäs, mitäs? Maistellaan vähän kengännauhoja ja kipitetään joka askeleella perässä. Silitellessä levittelevät vaan siipiään, että tosta kans. Ensimmäisen päivän aikana oppivat että pienet ihmiset=ruokaa, matoja ja etanoita on taas urakalla kaiveltu ja kannettu kartanolta rouvain ravinnoksi. Voikukanlehdet ovat vasta nousemassa mutta niiden puutteessa on kannettu vuohenputkia ja ruohoa, hyvin on nekin tehneet kauppansa. Rouvat ovat niin samannäköisiä, ettei heistä tiedä kuka on kuka. Ehkä hyvä, sillä tänä vuonna rouvat ovat omiamme ja niiden olisi tarkoitus päätyä syksyllä pataan. Katsotaan kuinka käy, vai selvittelenkö hädässä syyskuulla rouville talvikotia. Pihapiiriin tulee tuomaan sutinaa kesäksi myös 12 tipusen viiriäisparvi. Nämä ovat uusi tuttavuus, viime kesästä ajatusta kypsyttelin ja kun tilaisuus tarjoutui, meille muutti parvi 2-viikkoisia tipusia. Karua kyllä, nämä söpöläiset kasvavattelevat vielä höyhenpeitteitään kaninhäkissä ruokahuoneemme pöydällä -näiden kohtalona on jo varmasti pata syksyllä. Vielä sinne asti ei viitsi ajatella, kun toisilla on vielä päät untuvaa vaikka pieni höyhenpeite niitä muuten jo peittääkin. Pitävät pientä piipitystä, ihan kuin pääsiäistipuja Tiimarin hyllyllä. Tyhjentävät rehuannoksensa pikavauhdilla, samoin hiekka-astiansa, ja hörppivät vettä pienestä lasipurkista päälle. Paistattelevat yötäpäivää palavan halogeenilapun alla koivet suorina, silmät ummessa ja pää purupatjalla. Harjoittelevat lentämistä pyrähdellen, välillä kopahtaa häkin matalaan kattoon. Nyt illalla nukutaan jo yöunia taas ylisuuretkoivet suorina, paitsi kun kohta vien vielä yöpalaa. Sitten sirkutetaan ja kuhistaan vähän aikaa jotta jaksaa taas yön nukkua. Lapset toivottavat pienille hyvää yötä ja aamulla hiipivät ensimmäisenä tervehtimään heränneitä. Surffailen kokemuksia hautomakoneista ja ohjeita niillä haudontaan, katselen sitä parven ainoaa valkoista ja muita että häkissä mahtuisi muutama talven yli olemaan jos keväällä omista hautoisi...no, nälkä kasvaa syödessä. Ehkä pitää ensin katsoa kuinka syksystä selvitään. Karua ajatella että tämä väki syödään, mutta toisaalta, ovat eläneet onnellisen elämän. Eivät ne marketinkaan lihat vakuumissa ole kasvaneet. Tämä on lähiruokaa parhaimmillaan. Nyt en vielä syksyä murehdi, vaan ahmin silmissä kasvavaa vihreyttä. Seikkaillaan lasten kanssa lähiympäristössä ja etsitään kilpaa kevään merkkejä, yhtäkään kiveä ei jätetä kääntämättä. Hiirenkorvien ja sinivuokkojen lisäksi on bongattu pääskyjä, västäräkkejä, kuovi; sammakonkutua, vesimittareita ja perhosia; nokkosia, ketunleipiä ja valkovuokon lehtiä. Voisipa tallentaa tämän vuodenajan, koivun silmuista hiirenkorviin ja vaaleanvihreisiin lehtiin, ja kaiken muun mitä samana aikana tapahtuu. Tämän voimin jaksaa taas kaikki pimeät aamut ennen seuraavaa kevättä.

Keväänkilkuttelua

On taas se aika vuodesta, kun voi alkaa tekemään kevättä. Levittää tuhkaa hangelle, tehdä ensimmäiset puronuomat ja kilkutella petkeleellä jäätä sieltä täältä jotta saisi pienen pläntin sulaa maata esiin. Tiedän että kevät tulee kyllä ja lumet sulavat ilman apuanikin vallan hyvin, mutta on vaan niin riemastuttavaa edes neljännesneliömetrin kokoisella alalla edistää sitä. Puuha on jollain tapaa hyvin rentouttavaa kaikessa turhuudessaan. Ystäväni kerran totesi hämmästelevänsä näitä kilkuttelijoita -ja perhevapailta hiljattain töihin palattuaan tunnusti että ehkä kyse on vain kateudesta niitä kohtaan, joilla on aikaa kilkutella.

Teatteria

Isäntä sai uuden telkkarin, minä ja lapset suuren pahvilaatikon. Pahvilaatikosta tehtiin yhdessä teatteri lasten esityksiä varten; akryylimaalia, retroverho ja pakka keinokuituveluuria löytyi jemmoista. Pientä fiksaamista teatteri on vielä vailla, mutta ensiesitykset on jo saatu nähdä. Taakse ripustetun triangelin kilaus kertoo koska näytännöt alkavat. Tenavat ristivät rakennelman Päärynäteatteriksi. Päärynäteatterin ohjelmistossa on jo nähty mm. improvisaatioesityksiä sekä uusi versio saduista Kolme pukkia ja Punahilkka.

Kakkuprojekteja

Jos on käsillä tekeminen muuten jäänyt melko vähiin niin edelleen kakkuja on tullut tehtyä. Tässä parit projektit kuukauden-parin ajalta.

Pääsiäisen herkku!

Hitsivie että kolahti tänään tulleen Kodin kuvalehden tipukranssi. Pitkästä aikaa tuli tuttu hetijustnytpakkototeuttaa-tunne ja tipukauppaan piti heti lähteä -onneksi oliu mahdollisuus. Mun versio on luonnollisesti omalla twistillä tehty. (Yllättävän monta tipua yhteen kranssiin kuluu!) Yleensä suosin luonnonmateriaaleja, mutta nyt piti tehdä poikkeus. Tää niin vetää suupielet ylöspäin vielä monena pääsiäisenä!

Reissuleskenä

Sitä alkaa ihan liian helposti pitämään puolisoaan itsestäänselvyytenä.

Yhteiselomme ensimmäiset neljä vuotta elimme 350km päässä toisistamme, emmekä suuremmin osaa ikävöidä toisiamme alle viikon mittaisessa ajassa.

Mieheni on töissä sellaisina työaikoina, että päävastuu kodin arjen pyörittämisestä jää minun harteilleni, kun kotona töitä teen. Siihen kun lisätään kummankin aamu- ja iltamenot niin väliin tuntuu että elämä on kuin opiskeluaikoina solukämpässä -moikataan kun nähdään. Silti jo viiden päivän reissuleskeyden aikana ehtii törmätä useisiin tilanteisiin, jotka palauttavat taas maan pinnalle ja muistan taas olla onnellinen siitä että on joku jonka kanssa jakaa elämänsä.

 

Muistan puolisoani kun tiskaan käsin -se on viheliäisin kotityö minkä tiedän ja mieheni tykkää tiskata (kuinka kukaan voi?). Kun vien roskapussin -kompostin täyttäminen on minun reviiriäni. Kun tartun aamulla kahvipannuun ja huomaan että kahvi on vielä keittämättä. Kun haen aamulla lehden laatikosta ja avaan oven lukosta. Kun paikallislehdessä on ollut jotain ajatuksia herättävää.  Kun katson kelloa taas niihin aikoihin jolloin mies yleensä tulee kotiin töistä. Kun pitäisi käydä kaupassa. Kun istutan lapset viidennen kerran pöydän ääreen syömään ja juttelen alle kouluikäisten juttuja. Kun olen vienyt lapset nukkumaan ja tulen hiljaiseen alakertaan. Kun päästän koiran viimeisen kerran käymään ulkona, laitan oven lukkoon ja sammutan ulkovalon.

 

Olen linkittänyt tämän varmaan ennenkin, mutta tämä on vaan niin hyvä, kuten esittäjäkin.

 

Ajatuksia ystävistä

Olen onnekas. Minulla on monta ihanaa, erilaista ystävää joista jokaikinen on tärkeä. En välitä krääsästä jolla ystävänpäivästäkin yritetään kovasti vääntää kaupallista juhlaa, mutta jollain tapaa ystäviäni pyrin muistamaan. Ihmisenä, joka vaatii moneen muuhunkin aikaansaamiseen dead-lineja, pidän ystävänpäivää muistutuksena huomioida tärkeitä ihmisiä. Päätin jo etten lähetä tänä vuonna kortteja vaan muuten kyselen läpi ystävieni kuulumisia, mutta inspiraatio tuli ja kortit tulikin tehtyä -kuulumisten kera.

One Direction -kakku

Kaikkea sitä oppii kun vanhaksi elää. Luulin poikabändien jo kadonneen maailmankartalta sitten teinivuosieni, mutta vielä mitä. Yhteen pääsin tutustumaan kakkuprojektin merkeissä ja voi niitä flashbackeja sinne 80-90-luvulle. Aika on selvästi tehnyt tehtävänsä: nyt vasta ymmärrän miksi näitä kutsutaan POIKAbändeiksi...

 

Ihan koko bändiä en edes yrittänyt tehdä, mutta 12-vuotiaan kakunsaajan suosikin päädyin maalailemaan.

 

 

Viime aikoina käsityöt ovat jääneet vähälle, mutta onneksi näitä kakkuja on sentään saanut tehdä.

Taistelutanner

En muistanutkaan kuinka tylsää on pukea 80-senttistä pää märkänä ja selkä kaarella parkuvaa pientä ihmistä. 8 vaatekappaletta tietää monta hikistä ja matelevaa minuuttia.

 

 

Aika kultaa muistot niin nopeasti. Jos tallennan kaikki kurjatkin hetket, riittääkö se pitämään kroonisen vauvakuumeen kurissa? En usko, mutta ainakin voin palauttaa tilanteet joskus mieleeni, kun lapset jo pukevat itse nopeammin kuin ehdin kengännauhani sitoa. Ehkä ymmärrän olla siitä kiitollinen.

 

Lisätään vielä muistilistaan tukia vasten seisovan ja konttaavan 11-kuisen käsittämättön nopeus tilanteissa äiti vs. kiinnostavat jutut kuten roskiskaappi, koiran kupit, vessanpönttö ja portaat.

Pienen prinsessan ristiäiskakku

Sain kunnian tehdä ristiäiskakun pienelle tytölle. Väritoiveena oli hempeää vaaleanpunaista ja valkoista, sekä ruusuja. Kakkuun ei haluttu selvää vauva-aihetta, mutta käytin silti tilaisuuden hyväksi vihjata juhlan luonteeseen. Vauvaa en kiinnittänyt ja mukaan lähti kaksi ekstrakukkaa sen tilalle, jos pieni nakupelle olisi liikaa.

 

 

Ansiokkaasti olen ruusujen tekoa vältellyt, mutta nyt tuli niitäkin useampi tehtyä. Kaikkea pitää kokeilla!

Possusämpylöitä

Nyt tiedän, miksi sämpylöihin käytetään raakaa punajuurta, ei keitettyä. Tenavat risti nämä heti possusämpylöiksi.

 

Pingu-kakku

Hitsivie että tämä kakku oli hauska tehdä!

Tyttöset saivat muovailla samalla, ja tässä 5-vuotiaan taidonnäyte. Aika symppis.

Sormiruokailua

 

Kuopus opettelee syömään, ja sen kyllä huomaa. Sen minkä lusikoinnissa säästää, sen siivotessa kärsii...

(tyhjät maitopurkit ovat pojan suosikkilelujen kärjessä)

Karjalanpiirakoita

Meillä lapset ovat hirmu huonoja syömään riisipuuroa, ihan kotomainen kaurapuuro tekee kauppansa parhaiten. Toissapäivänä kuitenkin keittelin riisipuuron, reilumman satsin samantien kun hommaan aloin. Keksinpä sitten kuinka saada tenavat syömään vielä puuroa -pakattiin puurot ruistaikinaan ja piirakoiksi. Tykkäsivät rypytellä piirakoita, ja ainakin tuli persoonallisen näköistä syötävää :D

 

 

Piirakat eivät kauaa ehtineet juhlia, vaan hävisivät ennätysvauhdilla parempiin suihin. Täytyisi useamminkin taas muistaa näitä tehdä, ovat niin hyviä. Aika nopeitakin kun on puuro jo valmiina.

Prinsessa-askartelua

Esikoinen sai joulupukilta kovasti toivomansa Belle-prinsessan puvun. Lelukaupasta sen pitkin hampain hain, mutta en ehtinyt ompelemaankaan. Puku oli kaukomailla hätäisesti ja halvalla tehty, ja sen huomasi. Mukana tullut kruunu olisi pitänyt kiinnittää pantaan, ja rikkoutui jo kiinnilaittaessa. Lupasin askarrella murheenmurtamalle tytölle kruunun joka kestäisi leikkiinkin asti. Marssimme siis Tiimariin helmi- ym. ostoksille, mikä olikin prosessin tärkeimpiä vaiheita. Pannat löytyivät (toki siis pikkusiskokin omansa halusi) kotoa, uudisteltiin sitten niitä. Kyllä oli mairea tyttösen hymy kun viimein sai kruunun päähänsä, pukunsa päällään.

 

Ja ensi kerralla järjestän aikaa myös ompelemiseen jos on tarvis.

 

Oho!

Spagettia patterissa. Huppista. Talon 9-kuinen ei tunnustanut tietävänsä asiasta mitään.

Hiirenkorvan joulu

Tänäkin vuonna Hiirenkorvalla valmistauduttiin joulutunnelmiin muksujen tahtiin. Harvinaisen sitkeät flunssa- ja korvatulehduskierteet verottivat aikaa bloggaamiselta mutta saatte nyt koosteen tunnelmia jälkijunassa loppiaisen lystiksi.

 

Joulu on tosiaankin lasten ja lastenmielisten juhla! Hengellisyys ei ole oleellinen osa meidän jouluamme, vaan vaalimme sen taikaa ja tunnelmaa lapsille. Kyse ei ole pakkopullasta tai krääsästä, vaan siitä että tehdään pieniä juttuja yhdessä ja lämmöllä.

 

Olin tänä vuonna harvinaisen aikainen lintu, joulukortit oli postitettu ennen perinteistä viimeistä postituspäivää ja ne vähät mitä kaupoilta tarvitsin, olin hakenut jo joulukuun alussa viimeisetkin. Tänäkin vuonna tein ison osan lahjoista, vain lapsille tuli ostettuakin jotain. Jotenkin joulunaika oli nyt erityisen rauhallinen, kun ei tarvinnut joulukuulla enää kaupungille mennä stressaantuneiden ihmisten sekaan. Mikäs siinä oli lasten kanssa leipoessa ja puikkoja kilkutellessa rakentaa vähitellen joulua ja nauttia talvisesta säästä. Kokemus oli sen verran rauhaisa, että taidan ottaa tyylin tavaksi.

 

Toivotan teille kaikkea hyvää uudelle vuodelle!