Keväänkilkuttelua

On taas se aika vuodesta, kun voi alkaa tekemään kevättä. Levittää tuhkaa hangelle, tehdä ensimmäiset puronuomat ja kilkutella petkeleellä jäätä sieltä täältä jotta saisi pienen pläntin sulaa maata esiin. Tiedän että kevät tulee kyllä ja lumet sulavat ilman apuanikin vallan hyvin, mutta on vaan niin riemastuttavaa edes neljännesneliömetrin kokoisella alalla edistää sitä. Puuha on jollain tapaa hyvin rentouttavaa kaikessa turhuudessaan. Ystäväni kerran totesi hämmästelevänsä näitä kilkuttelijoita -ja perhevapailta hiljattain töihin palattuaan tunnusti että ehkä kyse on vain kateudesta niitä kohtaan, joilla on aikaa kilkutella.

Teatteria

Isäntä sai uuden telkkarin, minä ja lapset suuren pahvilaatikon. Pahvilaatikosta tehtiin yhdessä teatteri lasten esityksiä varten; akryylimaalia, retroverho ja pakka keinokuituveluuria löytyi jemmoista. Pientä fiksaamista teatteri on vielä vailla, mutta ensiesitykset on jo saatu nähdä. Taakse ripustetun triangelin kilaus kertoo koska näytännöt alkavat. Tenavat ristivät rakennelman Päärynäteatteriksi. Päärynäteatterin ohjelmistossa on jo nähty mm. improvisaatioesityksiä sekä uusi versio saduista Kolme pukkia ja Punahilkka.

Kakkuprojekteja

Jos on käsillä tekeminen muuten jäänyt melko vähiin niin edelleen kakkuja on tullut tehtyä. Tässä parit projektit kuukauden-parin ajalta.

Pääsiäisen herkku!

Hitsivie että kolahti tänään tulleen Kodin kuvalehden tipukranssi. Pitkästä aikaa tuli tuttu hetijustnytpakkototeuttaa-tunne ja tipukauppaan piti heti lähteä -onneksi oliu mahdollisuus. Mun versio on luonnollisesti omalla twistillä tehty. (Yllättävän monta tipua yhteen kranssiin kuluu!) Yleensä suosin luonnonmateriaaleja, mutta nyt piti tehdä poikkeus. Tää niin vetää suupielet ylöspäin vielä monena pääsiäisenä!

Reissuleskenä

Sitä alkaa ihan liian helposti pitämään puolisoaan itsestäänselvyytenä.

Yhteiselomme ensimmäiset neljä vuotta elimme 350km päässä toisistamme, emmekä suuremmin osaa ikävöidä toisiamme alle viikon mittaisessa ajassa.

Mieheni on töissä sellaisina työaikoina, että päävastuu kodin arjen pyörittämisestä jää minun harteilleni, kun kotona töitä teen. Siihen kun lisätään kummankin aamu- ja iltamenot niin väliin tuntuu että elämä on kuin opiskeluaikoina solukämpässä -moikataan kun nähdään. Silti jo viiden päivän reissuleskeyden aikana ehtii törmätä useisiin tilanteisiin, jotka palauttavat taas maan pinnalle ja muistan taas olla onnellinen siitä että on joku jonka kanssa jakaa elämänsä.

 

Muistan puolisoani kun tiskaan käsin -se on viheliäisin kotityö minkä tiedän ja mieheni tykkää tiskata (kuinka kukaan voi?). Kun vien roskapussin -kompostin täyttäminen on minun reviiriäni. Kun tartun aamulla kahvipannuun ja huomaan että kahvi on vielä keittämättä. Kun haen aamulla lehden laatikosta ja avaan oven lukosta. Kun paikallislehdessä on ollut jotain ajatuksia herättävää.  Kun katson kelloa taas niihin aikoihin jolloin mies yleensä tulee kotiin töistä. Kun pitäisi käydä kaupassa. Kun istutan lapset viidennen kerran pöydän ääreen syömään ja juttelen alle kouluikäisten juttuja. Kun olen vienyt lapset nukkumaan ja tulen hiljaiseen alakertaan. Kun päästän koiran viimeisen kerran käymään ulkona, laitan oven lukkoon ja sammutan ulkovalon.

 

Olen linkittänyt tämän varmaan ennenkin, mutta tämä on vaan niin hyvä, kuten esittäjäkin.