Maitorallia

Elämä on jatkunut hiirenkorvalla bloggausinnon hiipumisesta huolimatta. Vähitellen on kuitenkin alkanut kertyä juttuja joita haluaisin tallettaa joten koitetaanpa taas!

Kaikenmoista on tullut jälleen harrasteltua. Mielenkiinnosta vanhanajan juttuihin ja kannanottona kauppojen välistä vetämiseen ollaan haettu viime aikoina aiempaa enemmän tinkimaitoa suoraan tilalta. Aikaisemmin määrä oli viitisen litraa viikossa, mikä kului leipomiseen ja ruuanlaittoon juomisen lisäksi. Rasvan määrän vuoksi enempää ei viitsitty sitä ottaa. Tuli sitten joskus puhe asiasta isäni kanssa, ja eikö hän onnistunut jostain hankkimaan minulle toimivan separaattorin! Alun harjoittelun jälkeen puuha on alkanut sujua, ja nykyään haemme 20 litraa maitoa viikossa viisihenkiselle perheellemme. Pari litraa tästä saadaan kermaa, josta useimmiten teen voita. Kaupan maitoa kuluu lähinnä lainalapsille, joille listeriariskin vuoksi emme tinkimaitoa tarjoile.

Maidon separoiminen alkoi sujua kun löysin digitoituna pykälän verran omaani uudemman separaattorin käyttöohjeet. Ensimmäinen virhe, jonka purkkimaidolla kasvanut teki, oli yrittää separoida kylmää maitoa -tilamaitokin kun jäähdytetään ennen kuin sitä tankista voi ostaa. Maitoa oli joka tuutissa... No kaivelin aiheesta lisää tietoa ja kädenlämpöisellä maidolla homma alkoi toimia. Vielä kun sain säädettyä kerman rasvaprosenttia sopivaksi niin avot. Separoidusta maidosta puolet kaadan ämpäristä suuriin lasipurkkeihin, jossa se säilyy raikkaana yli viikonkin. Toinen vajaa 10 litraa säilyy ämpärissä sen aikaa minkä tarvitsee ennenkuin juodaan jo pois. Näin talvella olen kantanut maidot sitten jäähtymään ulkoportaille. Viime viikkoina säät ovat suosineet harrastettani ja maidot on voinut myös säilyttää ulkona, pienellä pakkasella ollaan heitetty lampaantalja astioiden päälle yöksi jäätymiseltä suojaamaan.

Aikaa puuha ottaa viikosta ehkä puolisen tuntia, lisäksi tovi lisää voin tekemiseen: jäähdytetty kerma vatkautumaan yleiskoneeseen kunnes voi alkaa erottua rakeina herasta (kerään kerman jo separoidessa yleiskoneen teräskulhoon). Kaadan irtoavat herat mittakannuun tarvittaessa pariinkin otteeseen. Sitten irrotan kulhon ja lasken sinne kylmää vettä, puristelen voita möykyksi ja siten pesen siitä loputkin herat pois. Kaadan vedet pois ja laitan voin takaisin kulhoon, sitten takaisin vatkautumaan. Lisään voin sekaan noin viidenneksen rypsiöljyä sekä suolaa. Lopuksi valmis rasva vaan rasiaan ja jääkaappiin. Valmista rasvaa on tullut 700-800g parhaimmillaan. Oivariinia/Ingmariinia kun kaupan rasvoista käytetaan niin oma vastaa aikalailla niitä, paitsi että maku on raikkaampi. Pannulla paistaessa tästä tulee vähän mustaa karstaa, olisiko vielä tarkemmin herat pestävä? Mutta levitteenä ja leivonnassa ainakin sulatettuna toimii ihan täysin.

Tiskiä separointi kyllä teettää, käsin pestävää vielä ihmiselle jonka lempipuuhiin se ei kuulu. Mieheni kyllä aikanaan lupasi tiskata niin kauan kuin ruokaa tulee pöytään, muttei ressu tiennyt mihin lupautui... Ehkä olisi kohtuutonta vaatia häntä separaattorin osia tiskaamaan joten kerran viikossa omatkin käteni saippuavedessä likoavat. Karjakeittiöstä haaveilen, jossa pesut voisi hoitaa letkuttamalla.

Keväisen aurinkoisia päiviä!